Podcast: Play in new window | Download

Screen Shot 2013-04-07 at 9.14.53 PMtehtävänä on hyödyntää niitä etuja, joita laadukas mentorointi voi tarjota nuorille. On houkuttelevaa meille tutkijoina hylätä tällaiset ajatukset, koska ne yksinkertaisesti heijastavat täyttä ymmärrystä siitä, miten tiukat arviointimenetelmät (esim.hyötyjen mittaaminen ei ole pelkästään interventioon osallistuville havaittuja muutoksia, vaan pikemminkin se, missä määrin nämä ylittävät ne, jotka ovat ilmeisiä osallistujille) voivat usein paljastaa interventioiden olevan huomattavasti vähäisempiä kuin mitä anekdootti tai kokemus voisi antaa ymmärtää. Se olisi kuitenkin mielestäni virhe. Monet seikat saavat minut omaksumaan tämän näkemyksen. Mitään arviointia ei esimerkiksi voida luottavaisin mielin väittää, jotta voitaisiin arvioida kaikkia tuloksia, joita nuoren osallistuminen mentorointiohjelmaan voi vahvistaa. Ei myöskään voida olettaa, että huomiota saaneet tulokset mitattiin riittävän tarkasti tai kriittisimmissä kohdissa ajassa, joka oli tarpeen ohjelman hyötyjen täsmälliseen mittaamiseen. Lista voisi jatkua. Keskityn kuitenkin toistaiseksi vain yhteen lisäkysymykseen: mahdollisuuteen, että mentoroinnista on hyötyä yksittäisille nuorille eri (ja mahdollisesti myös monella) tavalla. Tämä on itsestäänselvyys, josta harva kokenut harjoittaja keskustelisi. Itse asiassa juuri heidän epävirallisesti vuosien mittaan kuulemansa havainnot ovat antaneet minulle sysäyksen etsiä keinoja mennä perinteisiä arviointimenetelmiä pidemmälle, jotta saataisiin suurempi herkkyys niille moninaisille ja moninaisille hyödyille, joita jokaiselle nuorelle voi koitua mentoroinnista. Perinteisissä arviointimenetelmissä keskitytään keskimääräisiin muutoksiin, joita kokonaisten nuorten otosten (tai alaryhmien) tulokset osoittavat, ja kutakin tulosta on yleensä tarkasteltava erillään muista. Jos mentoroitu nuori yleensä hyötyy esimerkiksi ainakin yhdellä alueella, mutta tämä alue vaihtelee aika paljon nuoruudesta toiseen, ohjelmavaikutukset eivät välttämättä tule ilmi tällaisilla perinteisillä menetelmillä. Ei myöskään voida selvittää, missä määrin samat nuoret ovat hyötyneet useilla aloilla.

ensimmäinen tutustumiskohteeni vaihtoehtoisiin menetelmiin ohjelman vaikutusten arvioimiseksi oli meta-analytic review of youth mentoring program evaluations, joka tehtiin Jean Rhodesin ja kollegoiden kanssa (DuBois, Portillo, Rhodes, Silverthorn, & Valentine, 2011). Kuten on tyypillistä tällaisissa arvioinneissa, raportoimme keskimääräisistä vaikutuksista (kaikissa arvioinneissa), että ohjelmat olivat tuloksiin kullakin useilla aloilla (esim.tutkijat, mielenterveys, ongelmakäyttäytyminen osallistuminen). Tutkimme kuitenkin myös sitä, osoittivatko johonkin ohjelmaan osallistuneet nuoret merkkejä suotuisasta muutoksesta useissa tulosalueissa (esim.paremmat arvosanat ja vähäisempi osallistuminen rikolliseen käyttäytymiseen). Ohjelmanuorten kohdalla tällainen kuvio oli nähtävissä noin puolessa (52%) arviointinäytteistä. On tosiasia, että mentorointiohjelmat voivat tarjota etuja tietyillä aloilla, jotka eivät ole yhtä selkeitä kuin ne, jotka tarjoavat ohjelmia, joilla on enemmän yksinomaista kohdistamista näille alueille (esim., tutorointi koulumenestykseen; päihteiden ehkäisy ongelmakäyttäytymisen vähentämiseen). Jos tavoitteena on kuitenkin vahvistaa kokonaisvaltaisemmin tuloksia useilla nuorten kehityksen ja sopeutumisen osa-alueilla, havaintomme viittaavat siihen, että mentorointi voi edelleen olla suositeltava toimintatapa

se, mitä edellä esitetyt havainnot eivät käsittele, on se, onko tietyllä nuorisolla taipumusta kokea hyötyjä monella tulosalueella mentoroinnin yhteydessä. Ne eivät myöskään auta ymmärtämään, voivatko mentoroidut nuoret osoittaa enemmän hyötyä ainakin yhdellä alalla kuin ilman mentorointia olevat nuoret, vaikka nuorten välillä onkin eroja siinä, mitä tämä ala voisi olla. Näitä kysymyksiä pystyttiin käsittelemään tuoreessa arvioinnissa mentorointiohjelmien vaikutuksista riskialttiisiin nuoriin, jonka tein yhteistyössä Carla Herreran ja Jean Grossmanin kanssa (Herrera, DuBois, & Grossman, 2013). Tässä tutkimuksessa loimme mittarin, joka oli yksinkertaisesti niiden tulosten määrä (10 mahdollisesta), joissa nuori osoitti myönteistä muutosta. Tulokset osoittivat, että mentoroituja nuoria oli huomattavasti enemmän sekä satunnaistehtävissä että lähes kokeellisissa osissa arviointia (26 prosenttia ja 32 prosenttia), jotta muutos olisi ilmennyt ainakin yhdellä mittaustuloksella kuin ei-mentoroituja nuoria (20 prosenttia). Mentoroitu nuoret olivat myös huomattavasti todennäköisemmin osoittaa paranemista useita tuloksia. Tämäntyyppiset monitahoiset voitot olivat kuitenkin ilmeisiä vain suhteellisen pienelle vähemmistölle mentoroiduista nuorista (3 ja 7 prosenttia kahdelle mentoroidulle ryhmälle, vastaavasti, ja 1 prosentti ei-mentoroidulle nuorelle). Lisäksi ohjelmaan osallistuminen ei näyttänyt vähentävän niiden tulosten määrää, joissa nuorten tila heikkeni (negatiivinen muutos, kuten masennusoireiden lisääntyminen tai arvosanojen lasku).

on selvää, että kaikkia tiivistämiäni havaintoja on pidettävä alustavina. Toivon itse asiassa, että nämä ensimmäiset ponnistelut auttavat herättämään kiinnostusta samansuuntaisten arviointimenetelmien käyttöön ja lisäävät siten tietoamme siitä, miten nuorten elämää ja tulevaisuutta voidaan muokata mentoroinnin avulla. Pitää ajan tasalla prioriteetit ja oivalluksia, jotka syntyvät käytännön on jatkuva haaste, mutta kun syleilyssä voi auttaa tuomaan esiin parhaat meistä tutkijoina. Mutta kuten nykyinen esimerkki toivottavasti valaisee, joissakin tapauksissa jopa hieman yksinkertainen laskeminen voi olla suureksi avuksi!

DuBois, D. L., Portillo, N., Rhodes, J. E., Silverthorn, N.,&Valentine, J. C. (2011). Kuinka tehokkaita nuorten mentorointiohjelmat ovat? Näytön systemaattinen arviointi. Psychological Science in the Public Interest, 12, 57-91. Saatavilla osoitteessa http://www.psychologicalscience.org/index.php/publications/journals/pspi/mentoring.html

Herrera, C., DuBois, D. L., & Grossman, J. B. (2013). Riskin rooli: Mentorointi kokemuksia ja tuloksia nuorille, joilla on erilaisia riskiprofiileja. New York, NY: Public/Private Ventures project julkaisija MDRC. Retrieved from http://www.mdrc.org/role-risk